Tavallinen päivä

Millainen on ihan peruspäivä meillä? No jotensakin tällä tavalla se alkaa:

Kukaan meistä, ei minä eikä koirat olla kovin reippaita aamulla. Yleensä saan houkutella niitä hetken aikaa ylös, niillä kun ei ole kiire minnekään aamulla… Tallilla ollaan seitsemän jälkeen yleensä. Hevoset ruokitaan, ne saavat väkirehut sisälle ja sillä aikaa kun syövät kauroja niin viedään heinät valmiiksi tarhoihin sekä tarkistetaan että tarhoissa on puhdasta vettä. Hevoset ulkoilevat joko yksin, kaksin tai porukassa. Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen joten riitapukarit on parasta pitää erillään niin kaikilla on parempi mieli eikä vahinkoja satu.

Seuraavaksi on vuorossa karsinoiden puhdistusta ja kuivitusta sekä yleensäkin tarpeellista siivousta tallilla. Tykkään kuunnella äänikirjoja joten hommat sujuvat jouhevasti samalla kun kuuntelen milloin mitäkin. Monesti ratsastan aamupäivällä itse tai pidän yksityistunteja. Suunnittelen myös päivän tunteja. Hevoset koitetaan jakaa niin että jokainen ratsastaja saisi mahdollisimman sopivan ratsun ja ennenkaikkea niin että jokainen hevonen liikkuu sopivan määrän. Ei liikaa eikä liian vähän. Viikonloppuisin onkin ryhmätunnit aamuisin joten silloin ratsastajat tulee aikaisin laittelemaan hevosia valmiiksi.

Aamupäivän hommien jälkeen haetaan tarvittaessa täydennystä rehuihin ja puruihin, ennen tallilta lähtöä hevosille annetaan myös lisää heiniä. Päivällä on monesti vähän omaa aikaa itselläkin joten voi vaikka huilata tai hoitaa omia asioita. Iltapäivällä alkaakin sitten tunnit, yleensä kesäaikaan hevoset ovat ulkona siihen saakka että ratsastajat saapuvat tallille. Ne haetaan sisään ja aletaan harjaamaan ja varustamaan tunneille. Tunteja on yleensä kahdesta neljään, joskus on viisi tai kuusikin päivässä. Tykkään siitä että päivittäin on eritasoisia ratsastajia ja tunnit vaihtelevat. Varsinkin aikuisille joita meilläkin on suurin osa on tallilla käynti ja viikon kohokohta jolloin saa nollata päätä. Tänä kesänä on ollut huomattavaa edistystä havaittavissa ryhmissä ja se kyllä nostattaa mielialaa ja kannustaa minua opettajana jatkamaan eteenpäin ja kehittämään myös omaa ammattitaitoani.

Tuntien jälkeen hevoset ja varusteet hoidetaan pois huolellisesti. Tunnit merkataan kortteihin ja annetaan iltaruuat. Eli taas heinää ja väkirehuja, kauraa ja kivennäistä meidän hevoset pääasiassa syövät mutta joillekin annetaan tarpeen vaatiessa jotain ekstraa. Tämän kokoista laumaa on vielä helppo tarkkailla ja hoitaa aivan tapauskohtaisesti jokaista hevosta. Lopuksi tarkistan vielä että jokainen hevonen syö ja kaikilla on vettä, varusteet on varmasti viety paikoilleen ja kaikkien ovet ovat kiinni. Tämä on muuten aina mun päivän lempihetki, hevoset on tyytyväisiä liikunnasta ja rouskuttavat ruokiaan. Se syömisen ääni hiljaisessa tallissa on ihan paras ääni maailmassa.

Suunnittelen jo huomista päivää samalla, mitä tunteja on ja ketkä hevoset menee. Viimeisenä sanon hevosille että kiitos tästä päivästä ja hyvää yötä ja joka kerta mietin että mitä jos joku möreä ääni vastaisi että hyvää yötä… Saisin varmasti slaagin. Silloin kun meillä oli Raahessa vielä tunnit talvisin niin hain yleensä auton käymään pitkät päällä tallin ovelle ja sitten vasta äkkiä sammutin kaikki valot ja juoksin autoon (jossa oli tietenki sisävalot kaikki päällä)…

Anteeksi että blogin kirjoittelu on viivästynyt, on ollut aikamoista menoa viime viikot mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa tasoitu. Tallilla tavataan!