Hyvä opetushevonen
Suurella osalla on aina jännä matka tallille ja arvuutella millä hevosella tänään menee. Vaan millä perusteella hevoset valikoituvat ratsastuskouluun?
Opetushevoselle on aika monta kriteeriä. Pitää olla hyvä sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni. Ei käyttöä haittaavia vikoja eikä sairauksia, liikkeet pitäisi olla helpohkot ja ratsastettavus muutenkin hyvä. Kaikista tärkein mielestäni on kuitenkin luonne. Pitäisi jaksaa vaihtuvia ihmisiä, aina joku jännittää, joku horjahtaa, aina joku harjoittelee vasta olemaan hevosten kanssa ja on alkutaipaleella ratsastuksessa. Ainakin hyväksytyissä ratsastuskouluissa opetushevoset ja -ponit on koulutettuja ja työhönsä sopivia. On hyvä että on olemassa erilaisia hevosia, kiltit, rauhalliset ja helpot hevoset antavat ratsastajille itsevarmuutta ja onnistumisia. Vaikeammilla hevosilla voi sitten testata omaa osaamistaan. Itsepäisemmät tapaukset kasvattavat ratsastajan luonnetta ja enemmän kilpahevostyyppiset antavat tunnetta millaista on ratsastaa vähän viritetymmällä hevosella.
Ratsastuskouluissa ammattilaisetkin ovat aloittaneet ratsastuksen. Jotkut harrastelijat saattavat viettää vuosikausia, jopa koko ikänsä siellä. Ratsastuskoulussa on turvalliset puitteet harrastaa lajia turvallisesti ja hyvissä puitteissa, nauttia hevosista ja samanhenkisestä seurasta. Hyvät hevoset, hyvä opetus ja ilmapiiri luovat hyvän ratsastuskoulun. Aika monesti kouluun kerääntyy ydinjoukko hevosia jotka pysyvät vuodesta toiseen. Tämä luo turvallisuuden tunnetta mutta antaa mielestäni myös hyvän kuvan tallista ja hevosten hoidosta.
Hyvän, luotettavan opetushevosen ura voi olla parikymmentä vuotta ja se on painonsa arvoinen kullassa. Aivan jokainen tallillakävijä vaikuttaa hevosten viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Kun kohtelet hevosta reilusti ja opettelet käsittelemään sitä oikein, helpotat suuresti sen elämää. Nykyään tulee aika paljon tilanteita joissa ihmiset eivät osaa lukea ollenkaan hevosta. Tähän vaikuttaa varmasti kaupungeissa asuminen, ei olla eläinten kanssa yleensäkään niin paljon tekemisissä. Monesti saa selittää että hevonen ei ole vihainen vaikka se pistää korvia luimuun, se ei vain tykkää että kaltereiden välistä työnnetään käsiä karsinaan ja väkisin mennään sen alueelle. Ihmisillä on helposti ajatus että kun minä nyt tulen tähän niin tuon eläimen täytyy minut huomata ja tykätä minusta heti. Vähän hankala ajatus hevosen kannalta. Helposti syntyy väärinkäsityksiä ja usein ollaan epäreiluja hevosta kohtaan. Onneksi ihmiset yleensä ymmärtävät tilanteen kun sen heille selittää ja osaavat katsoa asiaa toiselta kantilta.
Kaikki hevoset eivät välitä hoitamisesta ja silittelystä ja puuhailusta. Sitä pitää kunnioittaa ja antaa hevosen olla omanlaisensa. Jotkut taas eivät saa tarpeekseen harjaamisesta ja rapsuttelusta ja kaikenlaisesta huomiosta. Molemmat hevoset ovat omana itsenään aivan yhtä arvokkaita ja hyviä ja opettavat omalla tavallaan yhtä arvokkaita asioita. Useimmalla ratsastajalla on varmasti joku suosikkihevonen ja joskus voi harmittaa jos tunnille onkin jaettu joku joka ei ole niin mukava. Jokaisella hevosella on kuitenkin oma paikkansa ja tarkoituksensa. Opetushevonen on pääsääntöisesti hyvinkoulutettu ja vähintään tehtäviensä tasalla. Siispä se, että joku hevonen tuntuu vaikeammalta ei tarkoita sitä että se ei ole koulutettu yhtä hyvin kuin joku helpompi tapaus. Se ei tarkoita, että hevosessa on jotain vikaa jos yhteistyö ei heti suju. Kun seuraavan kerran sinulle jaetaan tunnille joku joka ei ole suuri suosikki omasta mielestäsi, pysähdy ja mieti mitä voisit tehdä toisin että saisit yhteistyön sujumaan, mikä tässä hevosessa on hyvää ja mitä voisit oppia nimenomaan tältä hevoselta. Joskus olen kysynyt ratsastajalta jonka suupielet on alaspäin että mitä mieltä hän on, jos hevoselta kysyttäisiin haluaako se juuri tämän ratsastajan niin mikä olisi vastaus…
Olen pääsääntöisesti hevosen puolella. Hevonen joutuu isosta koostaan huolimatta ristiriitatilanteissa helposti alakynteen ihmisen kanssa. Haluan varmistaa että hevoset lähtevät vielä huomenna ja ylihuomenna ja muutaman vuoden kuluttua mielellään töihin ja kohtaavat ihmisiä. Tuntuu pahalta jos kuulee että hevosia haukutaan tai niitä kohdellaan epäreilusti kun itse tuntee ne ja tietää miten paljon ne sietävät ja kuinka paljon tekevät töitä. Kuulin joskus että opetushevosen ura pitäisi olla kolmen vuoden paikkeilla. Sitten se pitäisi laittaa eteenpäin, vaihtaa ”kalustoa” kun edellisten käyttöikä on mennyt umpeen. Olin vähän järkyttynyt, ei kolme vuotta ole aika eikä mikään jos hevosista pidetään huolta ja niitä kohdellaan oikein. Opetushevosilla on asiat aika hyvin, niistä huolehtivat alan ammattilaiset. Ne saavat sopivasti ruokaa, niillä on sopivat varusteet ja niiden liikutus on suunniteltua ja järjestelmällistä. Hevoset tykkäävät rutiineista ja opetushevosella sellaiset ovat. Jos sattuu että toteamme että hevonen ei ole meille sopiva, on sille parempi etsiä uusi koti jossa se pääsee oikeuksiinsa.
Tähän kohtaan täytyy sanoa että olen todella onnekas kun meillä ratsastajat yleensä tykkäävät kaikista hevosista. He ovat hyvällä asenteella liikeellä ja arvostavat jokaista hevosta sellaisena kuin se on vaikka ei aivan oma suosikki olisikaan. Meillä on tapana ratsastajien kesken äänestää joka vuosi vuoden opetushevonen, äänestyslapuissa saa antaa jonkin perustelun valitsemalleen hevoselle. Ensinnäkin kaikki hevoset saavat ääniä, kuka enemmän kuka vähemmän mutta kuitenkin. Toisekseen perustelut ovat todella ihania ja hyvin oivallettuja. Viime vuonna äänestyksen voitti Musti joka uransa alkuvaiheessa sai kokonaisen yhden äänen… Musti on hyvä esimerkki ei niin helposta opetushevosesta. Se saattaa olla hankala ja joillekin jopa vähän pelottava kohdata. Musti ei siedä hälinää eikä jännitystä tai ärsyyntymistä, se on vähän jätkämäinen luonteeltaan. Sitä ei auta komentaa vaan se täytyy saada houkuteltua omalle puolelle ja toimimaan yhdessä ratsastajan kanssa. Musti on pitkälle koulutettu ja kun aika on oikea ja ratsastajalla riittävästi kilometrejä takana, kuoriutuu siitä mitä kevein ja herkin kaveri joka silmät kirkkaina ja korvat hörössä tekee kaiken tarvittavan ja aika paljon enemmänkin.
Hevoset saavat näyttää tunteitaan, ne saavat luimistaa jos vyön kiristäminen tuntuu ikävältä. Sen sijaan että suutahdat, kannattaa tarkistaa ettet itse kiskaise vyötä. Ne saavat joskus innostua, säikähtää, niillä saa olla hyviä ja huonoja päiviä. Ne saavat näyttää jos joku on ikävää aivan yhtä paljon kuin ne saavat näyttää nauttivansa jostain. Hevonen on ratsastajan peili mutta se on myös elävä, tunteva luontokappale jolla on oma ajattelutapa ja persoona.
Kun siis seuravaan kerran kohtaat opetushevosen, muista arvostaa sitä omana itsenään ja koita omalta osaltasi tehdä sen päivästä mahdollisimman mukava. Se on ahkera työmyyrä ja tekee arvokasta työtä päivästä toiseen opettaen kaikkea oikeasta kevennyksestä laukanvaihtoihin ja esteisiin saakka.