Archive toukokuu 2012

LOTAN TARINA

 

 

 

UNELMAT ON LUOTU TOTEUTETTAVIKSI
Lotan tarina alkaa 29.04.1998 jolloin se syntyy aamun valjetessa Siikajoella Kastellin Ratsutilalla. Varsa on kaunis tummaruunikko jolla on iso läsi. Se on emänsä silmäterä ja lähes täydellinen kopio siitä. Emä on Kastell´s Special jonka emä Jester´s Special oli ollut jo ratsutilan omistuksessa. Varsa saa nimekseen Kastell´s Charlotte. Sen isä on Chablis ja tamma kantaa perimää mm seuraavista oreista: Paradox, Ladykiller, Lord, Cor de la Bryere, Ramiro. Syntynyt varsa edustaa siis jo kolmatta sukupolvea tilan hevosia ja siitä ajateltiin suvun jatkajaksi tilalle. Toisin kuitenkin päädyttiin tekemään ja tammavarsa myytiin noin puolen vuoden ikäisenä Salla Salkolalle Siilin Ratsastuskeskukseen. Tilalla ajateltiin että varsalla on annettavaa kilpailumielessä ja että sen emä ehtisi vielä varsoa useamman varsan josta sitten jätettäisiin joku jatkamaan sukua. Kastell`s Special varsoikin seuraavan vuonna orivarsan joka myytiin ja ennenkuin tamma ehdittiin siementää seuraavan kerran se loukkasi itsensä vakavasti ja jouduttiin lopettamaan. Tilalla oltiin surullisia tilanteen johdosta, menetys oli suuri.
Vuosien vieriessä Salla kasvatti varsan, koulutti sen ja kilpaili sillä. Salla kutsui varsaa nimellä Lotta. Tilalla seurattiin Sallan ja Lotan kilpailemista.
Salla halusi kuitenkin siirtää Lotan jalostuskäyttöön. Ensimmäinen yritys epäonnistui ja päättyi loppuvaiheen luomiseen jonka aiheuttajana oli virusabortti. Salla jatkoi kuitenkin varsottamista ja astutti Lotan Camilla Simonsenin orilla Arioso josta se varsoikin Sallalle hienon orivarsan. Tämän jälkeen Lotta varsoi vielä toisen tamma varsan Ariosolle joka jäi Camilla Simonsenille Savijärven kartanoon.
Savijärven kartanossa haluttiin luopua Lotasta koska omiakin tammoja ja varsoja oli paljon. Salla ei enää olisi halunnut ottaa Lottaa takaisin kun ensimmäinen eroaminen tammasta oli vaikeaa ja oli siitä jo päässyt toipumaan. Salla ei myöskään voinut enää jatkaa varsottamista. Niinpä hän ehdotti Maisalle että Lotta palaisi takaisin syntymätalliinsa Siikajoelle.
Asiasta iloisina tamma haettiin tammikuun paukkupakkasten aikaan vuonna 2012  Kastellin Ratsutilalle. Lotta palasi kotitalliinsa vajaan 14 vuoden jälkeen. Ympyrä oli sulkeutunut! Tammaa alettiin kuntouttamaan varsomisten jälkeen ja kevään aikana alettiin miettimään sille sopivaa oria.
Keväällä kuitenkin ratsutilalla sattui ikävä tapahtuma, Lillitamma loi varsan hieman ennen laskettua aikaa. Varsan kuolema oli isku vasten kasvoja ja Maisa alkoi ajattelemaan ettei enää halua jatkossa kokea sellaista eikä ottaa riskiä varsomisen suhteen. Maisa päätti että Lottaa ei siemennetä. Viikkojen kuluessa mieli alkoi kuitenkin hieman jo muuttua ja lopulta Sallan sanat ”meillä on vain yksi elämä ja unelmat on luotu toteutettaviksi” saivat Maisan mielen muuttumaan. Lisänä vielä usko siihen että koska Lotta on jo sairastanut virusabortin niin se on immuuni sille joten tuo aika paha uhka on mahdollisesti poissuljettu.
Lotalle on nyt valittu oriksi Fiance Noir ja odotellaan vain että se näyttäisi yhden kunnon kiiman ennenkuin se viedään Vimparin oriasemalle siemennettäväksi. Toivottavasti pian saamme kertoa tilanteen edistymisestä!

1.06.2012 astutussopimus on tehty oriin Fiance Noir kanssa (tiedot ja kuvia sekä video löytyy netistä vaikka orin nimellä) ja Lotta viedään Vimparin oriasemalle siemennettäväksi viikolla 24:) Kuvassa Lotta pikkuvarsana Kastellin Ratsutilalla.

22.06. Lotta on nyt siemennetty ja tiineystarkastus on 06.07 joten jännittämisiin ja kuulemisiin siihen asti!

6.07. klinikalla ultrassa todettiin että Lotta on kantavana! Jos kaikki menee hyvin niin varsaa odotellaan syntyväksi toukokuun puolenvälin aikoihin 2013:) Täältä voit seurailla miten tilanne kehittyy kohti varsomista.

20.07.2012 Tänään käytiin vielä toisen kerran rutiinitarkastuksella Oulun Hevosklinikalla ja ultrassa todettiin kaiken olevan kunnossa:) Pikkuinen on jo kuukauden ajan kasvanut, enää kymmenen kuukautta jäljellä! Lottaa jännitti toimenpiteet niin kovasti että se ihan tärisi mutta oli kyllä kiltisti koko ajan. Klinikalla kehuivat sitä ja sanoivat että on kaunis tamma. Sanoin että se on oma kasvatti ja meinasin alkaa kertomaan sen tarinaa mutta eivät siellä ehtineet kuunnella joten olinkin sitten hiljaa mutta onnellinen. Kirjoittelen tähän aina kuulumisia ja Lottaahan voit käydä tapaamassa Raahen Ratsastuskoululla tai Kastellin Ratsutilalla.

22.09. Lotta voi hyvin ja touhuilee päivät Ratsastuskoulun hevosten kanssa isossa laumassa. Tamma on pyöristynyt ja se siirretään piakkoin Kastellin Ratsutilalle jossa sillä annetaan yksityistunteja maaliskuulle asti. Näin saadaan molemminpuolinen hyöty, tamma pysyy kunnossa ja ratsastajat saavat mahdollisuuden opetella hienolla hevosella ratsastuksen taitoja. Saa nähdä milloin pikkuisen liikkeet alkavat näkymään. Toivotaan että kaikki sujuu jatkossakin hyvin:) Palaamisiin!

17.10 Lotta viedään Kastellin Ratsutilalle jossa sitä aletaan kuntouttamaan ratsastukseen kaviopaiseen jälkeen. Jos kaikki menee hyvin niin viikon päästä ollaan jo päästy normaaliin työhön.

2.12.2012

Lotta voi ihan hyvin. Päivät se viettää tarhassa Wendytamman kanssa. Tänä syksynä tarhaolot ovat olleet hankalat runsaiden sateiden vuoksi ja kun maa jäätyi se jäi hyvin epätasaiseksi ja moukkuraiseksi. Tammat kulkevat varovaisesti sellaisella pohjalla ja toivotaan vaan ettei tule vahinkoja. Lotan vatsa on ehkä vähän pyöristynyt mutta juuri mitään ei näy ulospäin. Se on ratsastettaessa reipas oma itsensä. Lotta on saanut ensimmäisen virusaborttirokotteen ja se on kasvattanut melko paksun talvikarvan.

11.01.2013 Lotta sai toisen virusaborttirokotuksen ja parin kuukauden kuluttua vielä kolmannen jolloin se jääkin sitten kokonaan tauolle ratsastuksesta. Laskettu aika varsan syntymälle on 25.05, saapa nähdä miten pitää paikkansa:)

Ollaan jo alettu katselemaan isäehdokkaita seuraavalle varsalle. Toukokuun lopussa kun varsa syntyy niin aika kuluu niin nopeasti että on toimittava melko ripeästi että saadaan taas uusi elämä alkuun. Siksi on nyt hyvä jo keväällä päättää millä oriilla Lotta siemennetään seuraavaksi. Samalla katsellaan Wendytammalle sulhasehdokasta.

8.04.2013 Lotta nautiskelee kevätauringosta ja kasvattelee vatsaansa. Saimme ratsutilalle toisenkin kantavan tamman, ponitamma Parnan jonka varsasta toivomme kaveria Lotan varsalle. Nyt eletään jännittäviä aikoja ja tarkkaillaan tilanteen kehittymistä.

14.05 varsominen voi tapahtua nyt milloin vaan mutta parempi mitä lähemmäs menee tuota laskettua aikaa. Lotta on iso vatsansa kanssa. Se syö hyvin mutta välillä ikäänkuin vaipuu omaan maailmaansa jolloin se vain seisoskelee ja katselee. Varsa liikkuu välillä melko reippaasti. Maitokin on alkanut laskeutumaan mutta vahatippoja ei vielä ole. Mukava kun sää alkaa lämpenemään niin ei tarvitse olla huolissaan että pikkuvarsa palelee. Ja onneksi voimme käyttää maneesia sitten ensijaloitteluun. Seinien sisällä on turvallista ottaa ensispurtteja. Jäämme odottamaan mitä tuleman pitää:)

20.05 H hetki lähestyy mutta mitään mainittavaa ei ole tapahtunut. Paitsi että pystyn nyt valvomaan Lottaa kameran kautta. On todella suuri helpotus kun ei tarvitse lähteä talliin yöllä ja lisäksi hevoset saavat olla rauhassa. Lottaa on mukava katsella, yöllä se vain seisoskelee ja syö, jossain vaiheessa oli maannutkin. Seitsemältä aamulla huomasin sen kääntyneen tallin ovelle päin ja aivan selvästi se odotteli että tulisin tuomaan ruokaa sille:) Nykytekniikan ansioista siis nyt istun nojatuolissa, toisessa kädessä kaukosäätäjä ja ajan lähestyessä toiseen käteen tulee varmaan kännykkä jolla voin heti soittaa vaikka Annalle tilannekuulumisia:):)

25.05 Tilanne suurinpiirtein samanlainen. Vatsa tuntuu hirmuisen isolta ja Lotta makailee yöllä enemmän. Olen huomannut että se nostelee häntäänsä aika ajoin, luulisin että ne ovat merkkejä supistuksista. Vahatippoja ei ollut vielä eilen illalla tullut joten niitä odotellessa…

29.05. ….odottavan aika on pitkä. Mutta nyt on jo edetty siihen vaiheeseen että maitoa on alkanut tippasemaan. Joten varmaan aika pian tapahtuu varsominen. Sanotaan että tamma kantaa orivarsaa kauemmin joten kohta nähdään pitääkö paikkaansa tässä tapauksessa:)

30.05 vihdoinkin varsa syntyi alkuillan tunneilla varhaisen kesän kauneimpaan aikaan, tuomien ja kirsikoiden ollessa kauneimmassa kukassa. Reipas orivarsa, väritykseltään rautias, samanlainen iso läsi päässä kuin emällään ja kaikissa jaloissa sukat. Varsa oli jaloillaan jo puolen tunnin kuluttua syntymästä ja sillä oli hirmuinen nälkä. Suu teki imemisrefleksia jo sen yrittäessä ylös. Muutaman tunnin kuluttua se osaa jo nopeasti nousta ylös ja löytää tiensä emän nisille helposti. Välillä ottaa pientä laukkaa emän ympäri kunnes on aika ottaa taas pienet torkut. Lotta ottaa kaiken rauhallisesti ja huolehtivaisesti, se on erinomainen emä ja näyttää toipuvan hyvin synnytyksestä. Molemmat pääsevät varmasti pian ulos nauttimaan kesästä.

 

31.05.2013 Lotan tarina jatkuu mutta lopetan sen kirjoittamisen nyt. Jatkan kuitenkin kirjoittamista varsasta otsikolla VARSAN ENSIMMÄINEN VUOSI joten ne jotka ovat kiinnostunet seuraamaan varsan elämän ensimmäsitä vuotta voivat seurata sitä täältä. Maisa

 

Tulipa tuossa muisteltua mitä kaikkea on vuosien varrella sattunut ja tapahtunut. Ilmeisen hyvä onni ollut matkassa kun ei koskaan ole mitään sen pahempaa sattunut hevosten kanssa. Mustelmia ja ruhjeita tullut ja muutaman kerran on äiti käynyt herättelemässä yön aikana kun on pää kolahtanut johonkin. Mutta säikähdyksellä selvitty jos silläkäkään 😀 Pitää tietenkin koputtaa puuta.

Kun olin pieni meillä oli pieni musta shettis nimeltään Mini. Minin kanssa tuli pyörittyä paljon vaihtelevalla menestyksellä. On jäänyt mieleen mm. varustamisen ja harjauksen opettelut ja kerran taisin taluttaa Minin taloon sisäänkin. Kesällä ratsastelin tietenkin ilman satulaa ja shorteissa, liekö edes kypärää ollut päässä. Kerran kesäaikaan olin Minin selässä juuri edellä mainitussa varustuksessa kun poni päätti alkaa syömään. Se kiskaisi pään alas sillä seurauksella että minä lensin päistikkaa nokkospensaikkoon. Opetus: ponit on ihania vaikka loppupäivän kirveli koko kroppaa.

Minin kanssa taisi myös olla se kun olin nousemassa selkään enkä muistanut tarkistaa vyötä. Lensin tietenkin selälleen ponin mahan alle ja hävetti niin kamalasti… Opetus: En ikinä enää nouse hevosen selkään ilman että vyö on tarkistettu.

Kun vähän kasvoin niin Mini vaihtui Heidi poniin. Heidistä muistan että se oli hassun värinen ja sen kanssa ratsastin ”tunnilla”. Eli jonon hännillä köpöttelin omaan tahtiin. Heidiin liittyy myös ensimmäinen muisto äidin opetuksesta. Jostakin syystä sain idean että ohjat voi laittaa kätevästi niskan taakse niin jää kädet vapaaksi. Mutta ne siirty vikkelästi takaisin käsiin kun äiti ärähti.

Meillä oli aikanaan Knabstrupruuna Kolo. Se oli lempeä jättiläinen jonka kanssa sain puuhailla. Kerran talvella olin sen kanssa metsässä kävelemässä. Kolo käveli rauhassa polkua pitkin ja minä istuskelin kyydissä. Yhtäkkiä vain liuin alas lumihankeen ilman mitään syytä. Jäin sinne istumaan ja Kolo jatkoi matkaansa rauhassa. Pikkuhiljaa se alkoi huomata että jotain puuttuu ja hidasti tahtia ja katsahti taaksepäin. Siihen se jäi seisomaan ja odotti kärsivällisesti kun sanan varsinaisessa merkityksessä kiipesin satulaan ja sitten matka jatkui. (Huom! Ei, en aina ole ollut näin pitkä.) Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään.

Vähän vanhempana oma Ekku ruunani teki maastossa täydestä laukasta äkkipysähdyksen mutalammikon eteen. Lätsähdin siihen ja sitten olikin mukava kolme kilometriä ratsastaa takaisin tallille. Tarinan opetus: Ei tunnu missään kun tipahtaa lammikkoon missä on sopivassa suhteessa vettä ja hiekkaa.

Onnin kanssa monta vuotta sitten talvella ratsastin pihalla syvässä hangessa kun se yhtäkkiä päätti alkaa piehtaroimaan. Oli aika hurja tunne hautautua lumeen ja hevonen tulee päälle mutta sain sen toisella jalalla potkittua pois eikä mitään sattunut. Olin niin pieni silloin että Onni oli varmaan unohtanut että olin yleensä selässä. Opimme tästä että lumi on pehmeää ja turvallinen alusta tippumiselle 😉

Quarterruuna Arttu tuli nuorena minulle ja nuori olin minäkin silloin. Ylä- ja alamäkiä koettiin paljon. Kerran olin sen kanssa pellolla ratsastamassa kun jostakin syystä pukitti oikein kunnolla. Mun paita jäi nuppiin kiinni ja muistan kun retkotin mukana kuin räsynukke. Kun sitten jossain vaiheessa paita repesi ja mätkähdin maahan niin ilmat meni totaalisesti pihalle ja selkään ja kylkeen kävi makeasti. Silmälasit lensi siinä rytäkässä ja jopa kannukset löytyi parin metrin päästä. Kun makailin maassa ja mietin että mitä oikein tapahtu niin huomasin että viereisellä tiellä käveli mies koiransa kanssa. Ei välittänyt mitään vaikka oli varmasti nähnyt koko shown… Artun kanssa sattui ja tapahtui, pukittamiset ei olleet kamalaa mutta kerran se veti herneen jostain nenään ja nousi pystyyn. Siis ihan suoraan ylöspäin, silloin ajattelin että nyt käy pahasti. Mutta ei onneksi kaatunut. Pääsin kuitenkin Artun kanssa kilpailun ja valmentautumisen makuun Suomessa ja Ruotsissa. Pitkä tie kuljettiin mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Opetus: sinnikkyys palkitaan.

Viimisin putoaminen sattui kun olin kolmisen vuotta sitten Siikajoella ratsastamassa Ferrarilla. Se oli minulla ohjaajakoulun esteosuutta varten. Olin kunnialla suorittanut näytöt sen kanssa ja harjoituksissakin hypännyt jos minkä näköistä ja kokoista. Nyt sitten kaiken sen jälkeen kentällä oli pieni ristikko jonka yli ajattelin hypätä. Käänsin laukassa hevosen suoralle ja kuulin kun auto ajoi pihatielle ja hiekka rahisi renkaiden alla, Ferrari hätkähti sitä mutta sain sen hallintaan ja jatkoin matkaa. Esteen jälkeen se säikähti jotain ja kääntyi jyrkästi oikealla ja minä jatkoin matkaa nenän osoittamaan suuntaan. Eli kohti kenttään. Ei sattunut mitään mutta oli pitkä matka maahan joten ilmat meni pihalle . Ferrari tuli viereen seisomaan ja odottamaan. Kun siinä koitin nousta ylös niin äiti juoksi hysteerisenä pensaiden välistä ja hevonen säikähti sitä… Koitin huutaa että ei ole hätää, älä juokse mutta ei edes pihinää kuuluunut 😀 Ferrari löyty tallin käytävältä tärisemästä, oli jossain vaiheessa elämäänsä saanut keppiä joten varmaan luuli että saa selkäänsä siinä tilanteessa. Mutta ei muuta kuin uudestaan selkään ja matka jatkui. Tarinan opetus: Kantapäät alas ja leuka ylös!

Tässä vain pieni pinta raapaisu, nämä on päällimmäisenä mielessä koska osa ainakin jälkeenpäin ajatellen huvittavia tataphtumia. Tekevälle sattuu mutta yleensä en ole samaa virhettä tehnyt kahdesti 😀