Oli kerran Onnimanni…

Risteytysruuna Orion III syntyi Tanskassa vuonna 1985. Suomeen Onni löysi tiensä 1990. Onni oli kova poika hyppäämään joten se kiersikin estekilpailuja. Vuonna 1998 Kastellin Ratsutilalle etsittiin uutta opetushevosta ja sattui niin onnellisesti että Oulussa oli myytävänä norjan vuonohevosen näköinen reipas ja rohkea ruuna myytävänä. Kokeilutilanteessa kevättalven lumet tipahtelivat katolta ja muut hevoset säpsyivät ääniä mutta Onnia moinen ei hetkauttanut.

Ja niin Onni muutti Siikajoelle. Hauskan näköisenä ja hyväluonteisena Onni sai heti ihailijoita. Kilttikin se oli, tosin ratsastaessa aika vahva… Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun se kuskasi ratsastajansa pensasaidan läpi kun jarruja ei löytynytkään… Ja allekirjoittaneen verkkokalvolle on piirtynyt selvä kuva Onnista rynnistämässä golfkentän läpi tallia kohti kun se päätti että nyt riittää maastoilu. Kaverit jäi kuin nallit kalliolle metsään mutta ratsastaja pysyi kuitenkin kyydissä. Alkuvuosina Onni myös edelleen kilpaili jonkun verran mutta alkoi kuitenkin painottua opetushommiin enemmän ja enemmän.

Pikkuhiljaa Onni tasoittui ja osoittautui varsinaiseksi kultakimpaleeksi. Sen leveässä selässä sadat ratsastajat ovat ottaneet ensimmäiset käyntiaskeleet ja osaavammat päässeet kokeilemaan ja kehittämään taitojaan. Onnin kanssa voi huoletta tehdä kaikkea mahdollista ja luottaa siihen että se hoitaa homman kotiin. Osaa koulukiemurat hyppäämisen lisäksi, on varma maastossa, ei pelkää mitään eikä ketään, voi uida, vikeltää ja vaikka harrastaa hiihtoratsastusta. Lisäksi se jaksaa yhä edelleen kärsivällisesti opettaa harjausta, taluttamista, varustamista… Kovapäinen ja hyvin itsenäinen se kyllä osaa vieläkin olla mutta annettakoon se anteeksi 🙂

Kaikesta mitä Onnin kanssa on näinä 15 vuotena tapahtunut yksi tapahtuma on jäänyt voimakkaimmin mieleen. Olin itse ehkä 11- 12 vuotias kun olin eräänä talvisena iltana ratsastamassa Onnilla kotona Siikajoella. Päätin että käyn maastossa kävelemässä joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kävelimme tiellä joka on muutenkin kapea ja lumen takia vielä normaalia kapeampi silloin kun huomasin että takaa tulee traktori hyvää vauhtia. Traktorilla oli ketjut renkaissa ja tukkikuorma perässä joten räminää riitti ja näytti että se täyttää koko tien. En päässyt mihinkään kun lunta oli niin paljon joka puolella. Olin jo ihan varma että nyt käy kyllä pahasti kun traktori alkoi olla kohdalla. Tilaa jäi juuri ja juuri sen verran että Onni mahtui seisomaan hievahtamatta tien reunassa. Sillä ei ilmekkään värähtänyt, ei osoittanut mitään hermostumisen merkkejä. Seisoi paikallaan ja odotti että traktori menee ohi ja jatkoi sen jälkeen matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Läpi kaikkine vuosien Onni on tehnyt työtänsä väsymättömästi ollen peruskallio jokapäiväisessä elämässä. Muut hevoset on tulleet ja menneet mutta Onni on ja pysyy. Eikä koskaan lähde meiltä pois ennenkuin tulee aika jatkaa matkaa vihreämmille niityille. Nykyään Onnin työpäivät painottuvat viikonloppuihin, viikot menevät lähinnä seuraten muiden tekemisiä ja enemmän tai vähemmän vapaana pihalla käyskennellessä…… Onni kun ei aidoista aina niin perusta. 28 vuotiaana saa jo olla vähän valkoisia karvoja naamassa mutta ei kannata antaa leppoisan ulkonäön pettää, Onnista kyllä löytyy tarvittaessa vieläkin vauhtia.

Täytyy myöntää että Onnin pikku tempauksia katsotaan kyllä vähän sormien läpi nykyään mutta on se sen ansainnutkin! Jos joskus tulee sellainen tilanne että Onni menee vähän liikaa oman mielensä mukaan niin muistan aina sen tunteen mikä tuli kun se seisoi tyynenä kapealla ja pimeällä tiellä ja hoiti pienen tytön turvallisesti kotiin. Luotettavana, loputtoman itsevarmana ja suurella sydämmellä niinkuin vain Onni osaa.

Onni Siikajoella

Hiihtoratsastusta talvella 2013

Onni kesällä 2013