Archive 2013

 

 

 

Panter Sov:in tarina alkaa vuonna 21.1.1990 Liettuassa. Tuo Sov on lyhenne sanasta Soviet, puhutaan siis hevosesta joka on syntynyt entisen Neuvostoliiton alueella. Tummanruunikko puoliverinen löysi tiensä Viron kautta Suomeen vuonna 1993. Suomessa Pantterin tie vei parin vuoden kuluttua Kempeleeseen Koivikon Ratsutilalle jossa se aloitti opetushevosen elämän. 9 vuotta kului jonka aikana Pantteri opetti varmasti satoja ihmisiä ratsastamaan, kävi kilpailuissa ja ulkoili laumassa kavereiden kanssa. Koivikon omistajat olivat meidän tuttuja joten tallilla tuli käytyä aina silloin tällöin ja jossain vaiheessa Anna oli siellä tet- harjoittelussakin. Tuosta ajasta jäi mieleen se että Pantteri oli hienon näköinen, ryhdikäs hevonen. Kun se näki tallin omistajan (ja ruokkijan…) kuului wii-iii-iii-iii joka jäi kaikumaan tallin käytävällä… Nuo jäi päällimmäisenä mieleen.
Vuonna 2004 Koivikko vaihtoi omistajaa ja niinpä Pantteri sekä Valesco muuttivat Siikajoelle Kastellin Ratsutilalle asumaan. Ratsutilalla huomattiin nopeasti että Pantterista on moneen menoon, vikellyskin sujui tarvittaessa:) Tuntien ohella Pantteri hoiteli tilalla harjoittelevan ratsastuksenohjaajan läpi ratsastusnäytöistä sekä koulu- että esteratsastuksessa. Mielestämme Pantteri on hevonen isolla H:lla pitäen kiinni omasta persoonastaan. Eräs Pantterin persoonallinen piirre on pissaaminen kesken tunnin josta aluksi huolestuimme ja koitimme jopa etsiä lääketieteellistä apua mutta sitten huomasimme että se on vain sen tapa hankkia muutaman minuutin lepotauko.
Koska tiedämme että Pantteri on todella osaava ja hyvä hevonen seuraamme huvittuineina sen tapaa käsitellä ratsastajia. Heti karsinassa se luokittelee ratsastajan tason ja toimii sen mukaan. Ratsastajan toimiessa oikein ja hyvin Pantteri antaa onnistumisen tunteen tekemällä asiat paremmin kuin useammat muut hevoset. Pantterin kanssa jokainen samanlainen päivä on erilainen, sen ovat varmasti monet muutkin tallilla kävijät huomanneet.

Risteytysruuna Orion III syntyi Tanskassa vuonna 1985. Suomeen Onni löysi tiensä 1990. Onni oli kova poika hyppäämään joten se kiersikin estekilpailuja. Vuonna 1998 Kastellin Ratsutilalle etsittiin uutta opetushevosta ja sattui niin onnellisesti että Oulussa oli myytävänä norjan vuonohevosen näköinen reipas ja rohkea ruuna myytävänä. Kokeilutilanteessa kevättalven lumet tipahtelivat katolta ja muut hevoset säpsyivät ääniä mutta Onnia moinen ei hetkauttanut.

Ja niin Onni muutti Siikajoelle. Hauskan näköisenä ja hyväluonteisena Onni sai heti ihailijoita. Kilttikin se oli, tosin ratsastaessa aika vahva… Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun se kuskasi ratsastajansa pensasaidan läpi kun jarruja ei löytynytkään… Ja allekirjoittaneen verkkokalvolle on piirtynyt selvä kuva Onnista rynnistämässä golfkentän läpi tallia kohti kun se päätti että nyt riittää maastoilu. Kaverit jäi kuin nallit kalliolle metsään mutta ratsastaja pysyi kuitenkin kyydissä. Alkuvuosina Onni myös edelleen kilpaili jonkun verran mutta alkoi kuitenkin painottua opetushommiin enemmän ja enemmän.

Pikkuhiljaa Onni tasoittui ja osoittautui varsinaiseksi kultakimpaleeksi. Sen leveässä selässä sadat ratsastajat ovat ottaneet ensimmäiset käyntiaskeleet ja osaavammat päässeet kokeilemaan ja kehittämään taitojaan. Onnin kanssa voi huoletta tehdä kaikkea mahdollista ja luottaa siihen että se hoitaa homman kotiin. Osaa koulukiemurat hyppäämisen lisäksi, on varma maastossa, ei pelkää mitään eikä ketään, voi uida, vikeltää ja vaikka harrastaa hiihtoratsastusta. Lisäksi se jaksaa yhä edelleen kärsivällisesti opettaa harjausta, taluttamista, varustamista… Kovapäinen ja hyvin itsenäinen se kyllä osaa vieläkin olla mutta annettakoon se anteeksi 🙂

Kaikesta mitä Onnin kanssa on näinä 15 vuotena tapahtunut yksi tapahtuma on jäänyt voimakkaimmin mieleen. Olin itse ehkä 11- 12 vuotias kun olin eräänä talvisena iltana ratsastamassa Onnilla kotona Siikajoella. Päätin että käyn maastossa kävelemässä joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kävelimme tiellä joka on muutenkin kapea ja lumen takia vielä normaalia kapeampi silloin kun huomasin että takaa tulee traktori hyvää vauhtia. Traktorilla oli ketjut renkaissa ja tukkikuorma perässä joten räminää riitti ja näytti että se täyttää koko tien. En päässyt mihinkään kun lunta oli niin paljon joka puolella. Olin jo ihan varma että nyt käy kyllä pahasti kun traktori alkoi olla kohdalla. Tilaa jäi juuri ja juuri sen verran että Onni mahtui seisomaan hievahtamatta tien reunassa. Sillä ei ilmekkään värähtänyt, ei osoittanut mitään hermostumisen merkkejä. Seisoi paikallaan ja odotti että traktori menee ohi ja jatkoi sen jälkeen matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Läpi kaikkine vuosien Onni on tehnyt työtänsä väsymättömästi ollen peruskallio jokapäiväisessä elämässä. Muut hevoset on tulleet ja menneet mutta Onni on ja pysyy. Eikä koskaan lähde meiltä pois ennenkuin tulee aika jatkaa matkaa vihreämmille niityille. Nykyään Onnin työpäivät painottuvat viikonloppuihin, viikot menevät lähinnä seuraten muiden tekemisiä ja enemmän tai vähemmän vapaana pihalla käyskennellessä…… Onni kun ei aidoista aina niin perusta. 28 vuotiaana saa jo olla vähän valkoisia karvoja naamassa mutta ei kannata antaa leppoisan ulkonäön pettää, Onnista kyllä löytyy tarvittaessa vieläkin vauhtia.

Täytyy myöntää että Onnin pikku tempauksia katsotaan kyllä vähän sormien läpi nykyään mutta on se sen ansainnutkin! Jos joskus tulee sellainen tilanne että Onni menee vähän liikaa oman mielensä mukaan niin muistan aina sen tunteen mikä tuli kun se seisoi tyynenä kapealla ja pimeällä tiellä ja hoiti pienen tytön turvallisesti kotiin. Luotettavana, loputtoman itsevarmana ja suurella sydämmellä niinkuin vain Onni osaa.

 

 

30.05.2013 Kastellin Ratsutilalla eletään alkukesän kauneinta aikaa: tuomet levittävät tuoksua ympäriinsä ja pihapiirissä kasvavat kirsikat aukaisevat kukintojaan. Lämpömittari kipuaa lähelle kolmeakymmentä astetta.

 

 

Valmistaudutaan h-hetkeen sillä tilan kasvattitamma Kastell`s Charlotte voi varsoa milloin hyvänsä. Lotta on jo viisi päivää myöhässä lasketusta ajankohdasta ja kaikki merkit viittaavat että nyt on varsomisen aika. Viiden aikaan iltapäivällä huomataan että Lotta on levoton tarhassa ja koittaa laittaa maata. Se viedään talliin ja sen oloa seurataan kameran avulla talon sisältä käsin. Lotta on hyvin rauhallinen mutta iltaa kohti se alkaa hikoilla. Kymmenen aikaan Lotta laittaa maata, käy kyljelleen.

Kamera on juuri siinä kulmassa ettei tamman takaosaa näe mutta kun tamma hetken kuluttua nousee ylös niin huomataan varsan jo tulleen osittain ulos: yksi pieni etujalka jossa on kaunis sukka pilkistää ulos. Lotta menee uudestaan maata ja hetken kuluttua koko varsa on ulkona. Heti näkee että varsa on kaunis ja siinä on sama leima kuin emässään. Varsalla on samanlainen emänsä kaltainen läsi päässä ja kaikissa jaloissa hohtavan valkoiset sukat! Varsan ollessa maassa takaosa vielä osittain sikiöpussissa emä nuuhkaisee sitä ja hörähtää johon varsa vastaa hörisemällä. Kuultuaan varsan äänen kaikki tallissa olevat hevoset tervehtivät uutta tulijaa. Hetki oli mieleenpainuva. Tästä alkaakin sitten varsan kova ponnistelu jaloilleen. Se ihmettelee pitkiä jalkojaan ja yrittää ja yrittää ylös kunnes onnistuukin…sitten alkaakin tien etsiminen emän nisille. Nälkä on niin kova että varsan suu teki imemisrefleksiä jo sen yrittäessä ylös. Se vaappuu ja horjahtelee etsiessään maitoa ja lopulta onnistuukin siinä. Varsa on ensiyrittämällä jalkojensa varassa tunnin verran ja sitten laittaa makuulle. Hetken levähdettyään se nousee jo reippaasti ylös etsimään maitoa. Nyt tilan väki voi onnellisena ja tyytyväisenä mennä nukkumaan.

31.05 aamulla tutustutaan varsaan ja huomataan että se ori ja hyvin rohkea ja utelias ja kiinnostunut. Se haluaa että sitä rapsutellaa ja silitellään. Tamma ja varsa viedään maneesiin jaloittelemaan jotta niiden karsina saadaan siivottua. Kaikki uusi hieman mietityttää pientä kulkijaa ja emä ei halua päästää sitä silmistään. Karsinassa varsa sitten taas liikkuu jo tottuneesti, välillä laukkailee emän ympäri ja joskus menee sen vatsan alta toiselle puolelle, ja ruoka tuntuu maistuvan.

1.06 sama toistetaan aamulla ja varsa kävelee jo tottuneen oloisesti emän perässä maneesiin jossa se laukkailee maneesia päästä päähän. Ne viedään karsinaan levähtämään ja iltapäivällä niiden on aika tutustua laitumeen. Sinne mennään taas emän perässä uusia asioita ihmetellen ja emä on kovin huolehtivainen. Takaisin tullessa sama juttu mutta tutulla tallin käytävällä sitten meno on taas rutiininomaista ”tämähän kyllä jo osataan”.

2.06 maneesiin meno sujuu helposti jo yhdenkin ihmisen toimesta ja siellä otetaan päivän ensimmäiset spurtit. Iltapäivällä laitumelle ja siellä saadaankin jo olla muutama tunti. Takaisin kävellään reippaasti emän vieressä.

3.06 OPPIA IKÄ KAIKKI tänään opeteltiin ottamaan tuntumaa sähköaitaan. Pikkuinen meni sähkönauhan luo ja sai siitä melko kovan tällin. Sen jälkeen se pysyi visusti Lotan vieressä jonkun aikaa. Kotvasen kuluttua se kuitenkin seurasi emäänsä aidan vierelle ja kun lähestyi nauhaa niin pudisteli päätänsä niin että sai taas pienen osuman nauhasta ja säikähti uudelleen. Toivottavasti asia on nyt mennyt perille ja varsalle on muodostunut käsitys miksi ne aidat on tehty. Vaikka tilannetta on tympeä katsella niin eittämättä se on varsan hyväksi. Myös muita asioita ollaan alettu jo opettelemaan nimittäin jalkojen koskettelua niin että jonkun ajan kuluttua aletaan niitä nostelemaan ja koputtelemaan. Varsa tottuu tähän varsin hyvin kun sen tekee ajan kanssa ja aloittaa mahdollisimman aikaisin. Riimuun tottuttaminen on myös tulossa aivan pian vaikka siitä ei vielä aikoihin voi sitä talutellakaan. Käytöstavat on myös pidettävä mielessä eli miten ihmisen kanssa käyttäydytään. Ja paljon muuta on vielä edessä opintiellä jossa pikkuhiljaa edetään:)

4.06 Joka päivä tapahtuu jotain uutta…tänään huomattiin että pikkuvarsalle oli alaleukaan puhjennut muutama hammas. Tämähän selittää sen miksi sinne suuhun pitää panna kaikki mahdollinen! Lottakin tuntee sen varmasti imettäessään. Pikkuiselle tuntuisi jo ruoho maistuvan mutta sen pitää kurkotella ja asetella etujalkoja maahan yltääkseen. Tallin väki seuraa menoa huvittuneena. Varsan nimestä on alettu keskustella. Sen isähän on Fiance Noir joten vähän jotain siihen liittyvää ehkä, vaikka f kirjaimella alkava nimi. Eteen tulee kuitenkin kasvattajanimi Kastell´s niinkuin kaikilla Kastellin kasvateilla on ollut.

5.06 Pieni varsa saa nimekseen Kastell´s Filippus ja sitä kutsutaan Viliksi. Talossa nimeä juhlitaan valmistamalla köyhiä ritareita:) ja pikkuinen viettää onnellisia aikoja emänsä suojissa laitumella.

7.06 Vilille sovitetaan riimua ensimmäisen kerran päähän. Se hieman ihmettelee koko hommaa mutta tottuu pian siihen. Laitumella Vili laukkailee ja touhuilee jo itsekseen mutta palaa melko pian Lotan vierelle. Laitumella on tamman ja varsan lisäksi ponitamma jota odotetaan varsovaksi piakkoin. Tammaa kutsutaan Pompulaksi ja se on ruskeanvalkean kirjava n 135 cm korkea huzulrotuinen poni. Pompula tuli Suomeen alkutalvesta eikä sen tiedetty olevan kantavana ennenkuin huomattiin näin olevan. Pompulan varsasta odotetaan Vilille kasvu- ja leikkikaveria jota Vili jo varmaankin kaipailee.

25.06 Paljon on ehtinyt tapahtua pikkuVilin elämässä. Joka päivä jotain uutta. Nyt  Lotta antaa varsan kulkea laitumella jo hieman kauemmas yksinkin. Kun varsa oli ensimmäisiä kertoja laitumella Lotta vei sen ihan laitumen toiseen reunaan eikä päästänyt Pompulaponia sataa metriä lähemmäs. Nyt Vili saa tehdä rauhassa tuttavuutta ponin kanssa, ne nuuskivat ja hoitavat toisiaan Lotan siitä kummemmin välittämättä. Vilin kasvua on helppo seurata kun vertaa sitä ponin kokoon. Vili ottaa ponin korkeutta nopeasti kiinni. Joskus tuntuu että se kasvaa jopa päivän aikana. Talliin talutettaessa Vili kulkee välillä edellä, takana tai poikkeaa sivulle jopa tamman näkymättömiin. Silloin Lotta meinaa hermostua. Vili on aika orimainen käytökseltään. Tarhojen ohi kuljettaessa se ikäänkuin katsastaa laumansa kaula kauniisti kaarella ja välillä ravaten korkeilla askelilla. Vili on väläytellyt kaunista passagemaista ravia ja laitumella se saattaa pyrähtää kevyeeseen nopeaa laukkaan paikalta tai ravaa kevyesti etujalkoja ojentaen emänsä vieressä. Tallissa Vili osaa jo syödä omasta kupista pienen kaura-annoksen samalla kun emä tankkaa itseään. Samoin se juo vettä astiasta. Kerran juoma-astiaa täytettäessä Vili tuli nuuskimaan vesiämpäriä ennenkuin siitä ehdittiin kaataa juoma-astiaan. Nuuskaistuaan vettä se siirtyi juoma-astian viereen ja katsoi ikäänkuin sanoen että täällä sitä pitäisi olla.

26.06 Vilin varsakarva on alkanut vaihtumaan. Sen huomaa tästä kuvastakin että tummempaa karvaa pilkottaa jo esiin kuonon ja silmien ympäriltä. Myös jaloista ja korvanpäistä pilkottaa uutta karvaa. Saa nähdä millainen väritys sille sitten oikein tulee.

08.08.2013 Kesä kuluu nopeasti laitumella kasvaen ja kehittyen. Vili alkaa olla jo Pompulaponin korkuinen ja ne ovat hyvia kavereita keskenään. Poni ei ole vieläkään varsonut, eläinlääkäri on tutkinut sitä ja todennut että varsa on sen vatsassa elävä ja kasvaa koko ajan. Toivotaan että kaikki menee hyvin ja Vili saa siitä kivan leikkikaverin itselleen.

Vilin emä Kastell`s Charlotte eli Lotta on tiineenä orista Floris Crusador ja ensi vuoden kesäkuussa odotamme Vilin veljen tai siskon syntymää innolla. Lotalla on alettu ratsastamaan, ratsastus tapahtuu maneesissa ja Vili on mukana. Vilistä on hauska juosta maneesissa välillä emää seuraten ja välillä jättäytyen nuuskimaan jotain. Lotta ottaa kaiken hyvin rauhallisesti joten osaltaan helpottaa ratsastuksen aloittamista.

Vili on jo tottunut pitämään riimua ja se antaa kosketella ja nostella jalkoja. Sitä on myös taluteltu jonkun verran, lähinnä ohjailtu kaulasta kiinni pitäen. Kaikki on mennyt hyvin sen kanssa, se on hyvin oppivainen ja kiltti ,mutta melko vilkas. Seuraava iso asia Vilillä on vierottaminen emästä, siihen menee kuitenkin vielä aikaa. 6 kk ikäisenä on sopiva aika vierottaa varsa emästään ja sitä ennen sitäkin harjoitellaan niin että se tapahtuu asteittain. Luulisi tämän tapahtuvan melko helposti sillä Vili on aika itsenäinen. Syksyllä on edessä myös Vilin tunnistaminen jotta se saadaan rekisteriin, samalla sille laitetaan tunnistussiru nahkan alle. Myös erilaisia rokotuksia aletaan antamaan pikku varsalle sekä madottamaan syksyn aikana.

09.09.2013 Upea ja lämmin syksy jatkuu, Vili nauttii kauniista päivistä laitumella. Vierottamista ollaan aloteltu ikäänkuin puolivahingossa talliin tultaessa kun Vili itsekseen onkin mennyt avonaisesta ovesta naapurin tyhjään karsinaan. Aika nopeasti tulee emää ikävä mutta varmasti ajan kanssa tottuu tähänkin. Tilalla odotellaan edelleen ponitamman varsomista mutta se lienee hoitunee sitten ajallaan. Vili on hyvää kaveria ponin kanssa. Vähitellen aletaan miettiä Vilille seurakaveria vieroitukseen liittyen, joku iäkkäämpi hyväkäytöksinen ruuna tulee sitten Vilin kaveriksi ja opettajaksi. Ensi kesänä Vili meneekin sitten orilaitumelle ikätoveriensa joukkoon.

  9